Arki lasten parissa tuo mukanaan lukemattomia tilanteita, joissa kasvattajien kyky kohdata pienempi ihminen (ja samalla myös itsensä) rakentavasti ja empaattisesti joutuu koetukselle. Kasvatuksen arvomaailma on muuttunut; emme enää näe ihmislapsia jonain erillisenä "lajina" joihin toimii vain tietyt menetelmät ja joita pitää kouluttaa kovalla kouralla tottelemaan, jotta heistä tulee kunnollisia ihmisiä. Sen sijaan olemme ymmärtäneet, että he ovat pieniä ihmisiä samoine tunteineen ja tarpeineen kuin meillä isommillakin ihmisillä.
Silloin emme haluakaan turvautua vanhoihin kasvatusmenetelmiin kuten uhkailu, kiristys, lahjonta, rangaistus, jäähy jne. Haluamme kohdata pienetkin ihmiset empaattisesti, ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti sekä luoda heille turvalliset ja kestävät puitteet kehitykselle rakentavin ja rakastavin keinoin. Moni kasvattaja tekee jo upeaa muutostyötä tällä saralla.
Kaikilla meillä ei tosin vielä ole niin vahvoja ja vankkoja malleja ja työkaluja tähän uudistustyöhön. Uudenlaiset arvot ovat meille tärkeitä, mutta välillä jäämme neuvottomiksi, koska keinot puuttuvat. Tunteet vievät mennessään, sammakot hyppivät suustamme, ja huomaamme toistavamme juuri niitä kovia sanoja ja tekoja, joita emme ikinä halunneet viedä eteenpäin. Kadotamme itsemme tuomitseviin tai syyllistäviin ajatuksiimme. Syvin ihmisyys meissä kutsutaan esille ja siinä tulevat näkyviksi (ja tuntuviksi...) omat kipupisteemme.
Siinä saattavat räjähtää silmillemme myös omat niin tärkeät tarpeemme, jotka ehkä ovat olleet hukassa, jos itse olemme ehkä koko elämämme yrittäneet olla tottelevaisia ja ”kunnollisia” ihmisiä.
Maapallomme on tulevien sukupolvien käsissä ja lienee oleellista, että ihmiset oppivat toimimaan ja elämään niin että sopu ja rauha säilyvät ja kaikkien tarpeet (myös maapallon) huomioidaan. Miten voimme kasvattajina tukea lapsia tunnistamaan tarpeita jos me emme tunnista omiamme? Miten kohtaamme sukupolvien takaa ja selkärankamme kautta tulevat tuomitsevat ajatukset ja kovat sanat, niin etteivät ne pääsekään ohjaamaan meitä? Miten voimme ihan käytännön tasolla toteuttaa tärkeitä arvoja kuten kunnioitus, läsnäolo, ymmärrys, kestävä kehitys, samanarvoisuus ja turva?
Miten antaa toisille sellaista, mitä itse ehkä ei ole saanut osakseen - ainakaan riittävissä määrin?
Kasvatus on vuorovaikutteista
Pienen ihmisen kasvaessa ja kehittyessä, myös isommat ihmiset hänen läheisyydessään kasvavat ja kehittyvät. Kasvatus on vuorovaikutteista ja saamme (ja joudumme) pistää itsemme likoon, karvoineen kaikkineen. Lapsi tarvitsee meiltä aitoutta ja rehellisyyttä voidaaksen alkaa näkemään myös itsensä ja omat ääriviivansa kirkkaammin ja selkeämmin. Olemme siis tuolle pienelle ihmiselle peili ja läheisessä yhteydessä häneen meille peilaantuu takaisin omat raadollisimmatkin puolemme. Tässä on oma kasvun paikkamme. Kykenemmekö kohtaamaan myös itsemme? Sen pienen ihmisen sisällämme, jonka tunteita ja tarpeita emme ehkä niin hyvin tunne? Vai kiristämmekö hampaat yhteen ja yritämme olla ”kunnollisia aikuisia”, jotka kyllä pärjäävät "kun ei ole muita vaihtoehtoja, koska minun tarpeilleni ei vaan nyt ole tilaa!" Entä jos olisikin...?
Meidänkään ei tarvitse kasvaa yksin.
Yksin kasvaminen luontuu meiltä aikuisilta yhtä heikosti kuin lapsiltakin. Tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme kylää, jakamista, kannattelua, peilejä, tukea, uusia oppeja ja työkaluja. Tarvitsemme turvallista yhteisöllisyyttä voidaksemme surra virheitämme ja myöntää häpeämme, sekä yhteyttä ja jakamista, jotta voimme nauraa räkättää ja itkeä vollottaa raadollisuudellemme. Ja rohkaisua ja rakkautta eheytyäksemme ja jaksaaksemme taas tehdä parhaamme. Niin kipeästi tarvitsemme tilaa, rauhaa ja läsnäoloa pohtia ja tunnustella mitä kaikkea me itse tunnemme ja tarvitsemme. Tätä voi kutsua itse-empatiaksi ja sen kanssa voi olla niin kuin sen kuuluisan happinaamarin kanssa lentokoneessa... Itse-empatiaa voi oppia, kuten monia muitakin kykyjä ja taitoja, jotka voivat tukea meitä tärkeässä tehtävässämme kasvattajina ja ihmisinä.
Voimme tehdä sekä sisäisestä, että ulkoisesta maailmastamme hieman inhimillisemmän paikan elää ja kasvaa.
Syksyllä 2022 käynnistyy uusi koulutus- ja vertaistukiryhmä kasvattajille Lappeenrannassa. Lue lisää ja hae mukaan tästä: (linkki)
Comments